Minullako unelmia tai tavoitteita?

Olen puhunut paljon unelmista ja tavoitteista, koska olen aiemmin tiedostamattani ja myöhemmin myös tietoisesti asettanut itselleni useita tavoitteita. Tämän huomattuani aloin miettiä, miksi minulle on ollut tärkeää tavoitella asioita?

Kaikki tavoittelemani asiat elämässäni eivät kuitenkaan ole olleet selkeitä, tietoisesti asetettuja tavoitteita, vaan asioita, joita kohtaan olen tuntenut suurta vetoa. Olen halunnut tehdä tai tähdätä tekemään pääasiassa vain minua kiinnostavia asioita. Se ei ole tuottanut minulle suurta omaisuutta tai rikkauksia, mutta olen tyytyväinen siihen, että olen saanut ja saan edelleen tehdä niitä asioita, joista todella nautin.

Kirjasta nimellä Tarkoituksellinen elämä, Viktor E. Frankl on jäänyt minulle vahvasti mieleen sanoma, että ihminen kykenee selviytymään lähes minkälaisista olosuhteista hyvänsä, kunhan ihminen kokee, että hänen elämällään on jonkinlainen tarkoitus. Pelkkä kirjan nimi saattaa riittää tärkeään oivallukseen. Nimittäin siihen, että elämämme voisi kenties olla tarkoituksellista. Tai ehkä voimme päättää sillä olevan tarkoituksen? Niin että voimme tuntea olevamme osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Ehkä elämässä tulisi olla jotain, mitä kohti kulkea ja kenties tavoitella? Ehkä meidän tarkoituksemme on osata myös unelmoida?

Tavoite ja unelma kuulostavat sanoina isoilta ja sen vuoksi on ehkä helpompaa puhua asioista, jotka herättävät uteliaisuutemme ja kiinnostuksemme. Tunnemme vetoa jotain asiaa kohtaan tai mielenkiintomme herää. Tällaisen asian oppiminen sujuu kuin itsestään ja tekeminen on helppoa. Meidän ympäristömme on opettanut meitä kuitenkin ajattelemaan asioita järjellä ja sen vuoksi saatamme hyvin äkkiä sammuttaa innostuksemme. Tämä saattaa tehdä elämästämme harmaata ja stressaavaa, mikä voi saada meidät etsimään lohtua ulkoisista asioista, kuten esimerkiksi syömisestä, juomisesta tai shoppailusta.

Niin kuin aiemmin totesin, näistä asioista saatu hyvän olon tunne ei välttämättä kestä ja lisätessämme ”lääkitystä” ne saattavat aiheuttaa jopa ongelmia, kuten ylipainoa, sairauksia tai taloudellisia vaikeuksia. Se, että innostuu ja tuntee tekevänsä itselleen merkityksellisiä asioita, on yksi parhaista keinoista ehkäistä masennusta. Mallittaessani masennuksesta toipuneita, kiteyttäisin toipumisen monen kohdalla sanoihin henkinen kasvu ja merkityksen löytämisen elämälleen.

Mitkä asiat herättävät sinun kiinnostuksesi tai saavat sinut syttymään? Uskaltaisitko ottaa ensimmäisen askeleen?