FITNESSKILPAILUT ALTISTAVAT SYÖMISHÄIRIÖILLE?

Esiin nousee uudestaan ja uudestaan fitnessbuumin nostattamana keskustelu lajiin liittyvistä psyykkisistä ongelmista ja syömishäiriöistä. Negatiivinen uutisointi on ilmeisesti edelleen myyvää ja fitnesskilpailijoiden kärsimyksistä syntyvä uutisointi kauhistuttaa monia.

Nälkä on myös hyvästä

Itse olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen olisi hyvä kärsiä ainakin kerran elämässään nälkää, eikä vain silloin, kun ateria on yhden kerran jäänyt väliin. Kaikki eivät tässä maailmassa nimittäin tänäänkään saa vatsaansa täyteen, vaikka niin haluaisivat. Se pistää miettimään.

Oma kokemus

Kilpailin itse vapaaohjelman sisältävän fitneksen puolella 11 vuotta menestyksekkäästi ja liikunta on edelleen osa elämääni. Oma kokemukseni lajista on hiukan toisenlainen kuin nuo kauhukuvat. Se ei ollut pelkkää kärsimystä, mutta tahtoa, sitkeyttä ja kärsivällisyyttä se opetti runsaasti. Sain myös toivottua itseluottamusta ja opin asioita, joita perinteisesti opiskelevat ravitsemusasiantuntijat eivät tiedä. Ne tiedot syntyivät henkilökohtaisesta kokemuksesta. Tunnen kehoni (voisi sanoa jopa pilkun tarkasti) ja ravinnon vaikutuksen keholleni.

Opin ajattelemaan kehoa kokonaisuutena. Opin huomaamaan, minkälaisilla ruoka-aineilla vatsani ja suolistoni pysyvät kunnossa. Mielenkiinnosta kehoani kohtaan tutkin paljon kehoa ja mieltä koskevia asioita ja testasin niitä itselläni.

Lopulta, yritysten ja erehdysten kautta on muodostunut kohtuullisen eheä keho-mieli kokonaisuus. En antaisi sekuntiakaan kokemuksistani pois.

Kaiken tämän myötä myös kykyni auttaa ihmisiä näissä asioissa on kasvanut.

Laji kasvatti minua myös henkisesti

Me yritämme sammuttaa usein esiin nousevia tunteita syömällä. Dieetillä ollessani jouduin väkisinkin tutustumaan itseeni ja esiin nouseviin tunteisiini. Tunsin innostuksen ja onnistumisen tunteen. Tunsin epävarmuuden ja pelon. Tunsin epäonnistumisesta seuraavat tunteet. Lopulta opin huomaamaan, ettei ruoka eikä mikään ulkopuolelta tuleva asia voi tyydyttää minua.

Itseni ilmaisemisen halu, mikä motivoi jatkamaan väsymyksestä huolimatta, jäi. Siitä syntyi myös halu auttaa. Auttaa ihmisiä huomaamaan, että heillä on lupa ja kyky tehdä omista haaveistaan totta.

Tiedän myös, että mielikuva unelmasta ei muutu todeksi hetkessä. Kun unelmien eteen joutuu tekemään töitä ja haluaa silti jatkaa tietää, ettei kyse voi olla pelkästä päähänpistosta.

En pidä siitä, että ihmisten unelmia arvostellaan. Meitä liikuttavat niin monenlaiset asiat ja unelmat muuttavat muotoaan. Päällepäin pinnalliseltakin näyttävästä asiasta voi syntyä paljon hyvää, myös ympäristölle. Jos ihmisen ego on lytätty, sen on saatava vahvistua, ennen kuin sen voi valjastaa palvelemaan muita. Täydestä sydämestä on helpompi antaa kuin tyhjästä.

On myös toisenlaisia kokemuksia tästä lajista

Olen valmentanut lajin pariin myös ”lähes syömishäiriöisiä” ja opastanut heidät näin terveemmän ravitsemuksen tielle. Syömishäiriöt ovat usein seurausta henkisen tasapainon järkkymisestä. Mikään ulkopuolinen asia yksin ei voi aiheuttaa näitä ongelmia.

Asiat ovat harvoin niin mustavalkoisia.